Kukaan ei huomaisi jos katoaisin..
21-vuotiaan luontoa rakastavan, takkutukkaisen tytön mietteitä elämästään. Masennus ja traumat varjostavat mustana mörkönä elämääni, mutta kaikesta huolimatta haluan vain rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta. Uskon olevani jonkinlaisessa tienhaarassa tässä vaiheessa elämääni ja koetan kuunnella sieluani parhaani mukaan.
lauantai 28. marraskuuta 2015
Kyyneleitä kyyneleiden perään
Itkettää. En pysty kaikkeen tähän, en täytä odotuksia mitä multa vaaditaan. Voin yrittää mutten vaan yksinkertaisesti onnistu. Koko päivän olen maannut sängyssä ja syönyt. Vaaleaa leipää voilla ja juustolla, mannapuuroa mustikoilla, popcornia, suklaata, salmiakkia. Ja tietysti katsonut sarjoja, että voisin edes hetkeksi unohtaa kaiken. Muhun sattuu niin paljon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti